LONG TIME NO SEE

Heippa pitkästä aikaa! Eipä ole tämä bloggaaja kovin aktiivinen ollut. Kesän aikana piti kirjoitella paljon pihajuttuja, kesälomareissuista ja muuta mukavaa, mutta kuinkas kävikään. Noh, oma blogi oma lupa, näin pääsi käymään enkä siitä aio sen enempää stressata.
Elellään jo syyskuuta ja paljon on tosiaan ehtinyt tapahtua kesän aikana. Viimeksi juhlittiin poikamme 6-vuotis syntymäpäiviä, joka sekin aikamoisen iso juttu kun äiti vielä elelee toisinaan siinä luulossa, että poikanen olisi vielä ihan pikkuinen äidin kulta. Ehei, eskarilainen ja iso jätkä jo! Kuusivuotiaasta tulossa juttua vielä erikseen, stay tuned.

Mut hei tässä ois pikakelaus kesästä, tadaa!

Kesällä:
- villiinnyin kesäkukista, melkein jokainen ruukku oli käytössä
- retkeilimme mm. Yyterin hiekkasannoilla ja Reposaaressa
- olimme vieraina rippijuhlissa ja ylioppilasjuhlissa
- kävimme mökillä, ensi vuonna useammin
- leikkasin ruohoa hartaudella
- istutimme pihaamme raparperin
- teimme perinteisen kesäretken Tampereen Särkänniemeen
- söimme koko kesän ajan oman maan salaattia (vieläkin sitä riittää)
- jazzailtiin ja pereiltiin (porilaiset tietävät nämä aktiviteetit)
- hankin Einolle uima-altaan, siitä riitti iloa myös naapurin lapsille
- säilöimme noin 15kg mansikoita lohkoina ja soseena
- retkeilimme perinteisesti myös Raumalla
- ostin itselleni Niken tanjunit (ne on lenkkarit)
- vietimme mukavaa kulttuuripäivää ihanien äitien kesken (toivon mukaan tästäkin tulee perinne)
- tein kuvaushommia rippijuhlissa ja yksilökuvauksissa
- hankimme eskarilaiselle oman työpöydän tarvikkeineen
- ostin lisää viherkasveja
- kävimme kesäteatterissa
- avustin pensasaidan leikkuussa
- haaveilin ulkomaanmatkasta
- innostuin uudelleen valokuvaamisesta
- herkuttelimme omenilla omasta omenapuusta (melbaa!)
- keräsin juhannuksena ison kimpun niittykukkia
- olisin halunnut pitää pihakirppiksen
- istutin kukkapenkkiin mm. ruusuja, kuunliljaa, punahattuja, sormustinkukkia, maksaruohoa ja malvaa
- hankin Einon huoneeseen uudet pimennysverhot, koska vanhoja ei löytynyt mistään!?
- nautin!

UUDET ULKOKALUSTEET

Ulkokalustevaihtoehtoja tutkiesssamme oli ensin ajatuksena tummanharmaat, puiset kalusteet, mutta ne suunnitelmat osoittautuivat nopeasti aika vaikeiksi. Lähes kaikki harmaat kalusteet olivat polyrottinkia, muuta muovimateriaalia tai metallia ja puiset kalusteet tumman ruskeita tai valkoiseksi maalattuja. Tummanruskeassa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta talven aikana kehittynyt hieno visio oli vain hiukan erilainen. Jossain kohtaa innokkailla talonomistajilla kärsivällisyys loppui ja harmaat visiot päätettiin unohtaa ja katsella myös niitä perinteisempiä vaihtoehtoja.

Perinteinen tummanruskea kalustesetti meille sitten hankittiin eli kuvissa näkyvä Ikean Äpplarö kalustesetti. Settiin kuuluu jatkettava pöytä sekä neljä käsinojallista tuolia. Pöydän pituus ilman lisäosia on 140cm mikä riittää mainiosti meidän perheelle, mutta molempien lisäosien kanssa jopa 260cm, jolloin saman pöydän ääreen sopii parhaimmillaan jopa kymmenen ruokailijaa. Tämä muunneltavuus oli yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, joka vaikutti vahvasti ostopäätökseen.

Kalustesetti on majaillut nyt tuossa ulkona jo tovin eikä värivalinta ole harmittanut yhtään. Oikeastaan tämän väriasian kanssa kävikin niin, että totesin ruskean puun sopivan todella hyvin talomme ulko-ovien väriin, sekä myös alkuvuodesta Granitista hankkimiini juuttimattoihin, jotka on
suunnitelmissa levittää terassikivetykselle. Tänään otettuja kuvia alla.

SILMÄT ON SINISET TÄHDET

Silloin kun meillä vielä asui vauva oli minulla usein tapana laulaa lapselle nukuttamisen yhteydessä. Tapa ei ole onneksi unohtunut, hiukan vähentynyt vaan. Laulamisperinne on ollut ihan tietoinen juttu ja juontaa juurensa omaan lapsuuteeni, jossa kivoja lastenlauluja on laulettu aika paljonkin. Moniin lauluihin liittyy kivoja muistoja tilanteista, ihmisistä ja elämänvaihesta. Lapselle unilauluja laulaessa taidoilla ei ole niin väliä. Tärkeintä on vain rauhallinen yhteinen hetki lapsen kanssa.

Tiitiäisen tuutulaulu 

Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavan tappurasta,
silmät on siniset tähdet

Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen
keinuu kuusen kainalossa
tuu tuu tuulen kartanossa
sammuta siniset tähdet

~

Meillä ehdoton ykkönen on Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen tuutulaulu, jota olen laulanut jo raskausaikana. Tehoaa hyvin vieläkin, jopa laulajaankin. Muistan joka kerta ulkoa ainoastaan tuon ensimmäisen säkeistön, vaikka toinenkaan ei mikään vaikea ole. Joskus iltahämärissä saattaa kuulla tämän myös pojan itse laulamana. Muiden suosikkien sanoja keräsin tuohon alle jos joku nukuttaja kaipaa uutta inspiraatioita. Ja mikäli nämä laulut ei ole tuttuja entuudestaan löytyvät nämä kuunneltavaksi youtubesta tai spotifystä.

Ihahaa

Ihahaa ihahaa hepo hirnahtaa,

ihanaa ihanaa onhan ratsastaa.

Juokse hepo hiljaa, kanna pikku ____,

kanna kotiin saakka, kevyt kallis taakka.

Ihahaa ihahaa hepo hirnahtaa 

ihanaa ihanaa onhan ratsastaa.

~

Hämä-hämähäkki

 Hämä-hämähäkki kiipes langalle.
Tuli sade rankka hämähäkin vei.
Aurinko armas kuivas satehen.
Hämä-hämähäkki kiipes uudelleen.
 
Muura-muurahainen kortta kuljettaa.
Ahkerasti aina työssä ahertaa.
Kohta on valmis keko komea.
Muura-muurahainen kortta kuljettaa.
 
Heinä-heinäsirkka soittaa viuluaan.
Heinikossa hyppii sinne, tänne vaan.
Pieni kissankello käypi nukkumaan.
Heinä-heinäsirkka soittaa viuluaan.

~

Sininen uni

Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö,
niin Nukku-Matti nousee ja ovehen hiljaa lyö.
On sillä uniset tossut ja niillä se sipsuttaa,
se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.

Ja sillä on uninen lakki ja sininen uninen vyö
ja unista jäätelönpalaa se pienillä hampailla syö.
Ja sillä on sininen auto ja se auto hyrrää näin
surrur surrur ja lähtee unen sinistä maata päin.

Ja pieni sateenvarjo on aivan kallellaan,
ja sinistä unien kirjaa se kantaa kainalossaan,
ja unien sinimaahan se lapset autolla vie.
Surrur surrur ja sinne on sininen, uninen tie.

Ja siellä on kultainen metsä ja metsässä kultainen puu,
ja unien sinilintu ja linnulla kultainen suu.
Ja se unien sinilintu se lapsia tuudittaa,
Se laulaa unisen laulun, lala lallala lallallaa.

~

Sairas karhunpoika

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.
Lääkkehillä hoidelkaa nalleystäväämme.
Maito tuore lämpöinen hyväks olla voisi.
Vehnäkorppu valkoinen ehkä avun toisi.

Patjaksensa parahin matto levitellään,
peitteheksi toinenkin kääritähän hellään.
Laulu kaunis lauletaan univirreksensä,
itse käymme uinumaan hänen vierellensä.
 
Vahtikoira vartioi uskollisna meitä,
kunnes koittaa aamunkoi, hän ei meitä heitä.
Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme.
Nalle-raukan kuntohon aamuksi jo saamme.

~

 Hei Muumit

Vuorten ja laaksojen sylissä kaukana
aukeaa muumien mukava maailma,
entisten aikojen maa, satujen maa.
On muumien elämä suvea suloista,
talven he nukkuvat loitolla murheista
neulaset vain masussaan, ruokanaan,
ei sen parempaa.

Ei muumitaloa lukita yöksi, hei muumit.
Kun hämärä hiipuu jo tähtien vyöksi, hei muumit.
Karkeloi kansa ja kunnailla soi,
muumeilta elämää oppia voi, hei muumit, hei muumit.

Pappa ei hatusta erkane ikänä,
laukku on Mammalle henki ja elämä,
Nipsu se on lääpällään kimmeltävään.
On keksijä Niiskulla nenällä kakkulat,
siskonsa otsalla kiehkurat hurmaavat,
Hemuli hamuaa vaan helmojaan ja kokoelmaa.

Ei muumitaloa lukita yöksi, hei muumit.
Kun hämärä hiipuu jo tähtien vyöksi, hei muumit.
Karkeloi kansa ja kunnailla soi,
muumeilta elämää oppia voi, hei muumit, hei muumit,
hei muumit.

~

Popsi popsi porkkanaa

Popsi, popsi porkkanaa, hampaita se vahvistaa.
Nami nami nami nami porkkanaa, hampaita se vahvistaa.
Haukkaa, haukkaa hedelmää, omenaa tai päärynää.
Nami nami nami nami hedelmää, omenaa tai päärynää.
Maista, maista mansikkaa, sitä ei voi vastustaa.
Nami nami nami nami mansikkaa, sitä ei voi vastustaa.
Popsi, popsi porkkanaa, maista, maista mansikkaa.
Haukkaa, haukkaa hedelmää, vitamiinit sulle jää.

~

 Oravan pesä

Kas kuusen latvassa oksien alla
on pesä pienoinen oravalla;
sen poikaset siinä ne leikkiä lyö
ja pikku hampahin siementä syö.

On siinä vihreä vilpoinen katto
ja naavoista lämpöinen lattiamatto
ja pikkuriikkiset ikkunat
ja vuoteena sammalet vihannat.

Kun talven tuulet ne metsässä laukkaa
ja lumet ne lentää ja pakkanen paukkaa,
niin oravan pesästä pienoinen pää
se ikkunan reiästä pilkistää. 

Ja kuusonen tuutivi tullessa ehtoon
siell' oravan poikasen tuttuhun kehtoon
Ja elämä heillä on herttaista,
kun kuusen latvassa keinua saa. 

~ 

VIHERKUUME

Vaikka pihassa on vielä aika isot kasat lunta ja jäätä on täällä kevätfiilis vienyt mennessään. Olen hullaantunut uudestaan viherkasveista ja niitä onkin ilmestynyt meille koko ajan lisää. Tässä välillä oli kausi, kun hävitin lähes kaikki viherkasvit ja seurasin ainoastaan perhoskämmeköiden kasvua ikkunalaudalla. Edellisessä kodissa oli valoisa erkkerityyppinen ikkuna, jossa kämmeköillä oli hyvät oltavat. Täältä nykyisestä kodista en ole löytänyt niille suotuisaa kasvupaikkaa.
Tämä viherkasvivillitys on ihan geeneissä asti ja vihertävää geeniperimää on aktivoinut nyt keväisen auringonpaisteen ja linnunlaulun lisäksi mm. sisustukseen ja viherkasveihin liittyvät facebook ryhmät ja sisustuslehdet sekä tietysti ainiaan koukuttava Pinterest.

Kivan inhimillinen on peikonlehti, joka on janoisena alamaissa ja piristyy ihan silmissä saatuan vesihörpyn ja tavoittelee valoa vihreillä käsivarsillaan. Helppohoitoinen kunhan saa riittävästi valoa. Suosittelen ensimmäisen tai uuden viherkasvin hankintaa suunnittelevalle.

 Kodinhoitohuoneen kattoon asensin viime viikolla koukut Granitista hankkimiani naruamppeleita varten. Tässä tilassa en ole vielä ennen ehtinyt yhtään sisustamaan ja kylläpä meininki muuttui freesimmäksi kertaheitolla.

Huonekuuselle löytyi sopiva paikka makuuhuoneesta. Siellä se saa valoa mukavasti ikkunan edessä ja lämpötila pysyttelee 20 asteen kohdilla.

Aioin jo tähän loppuun kirjoittaa, että nyt voisin pitää taukoa kasvien hankinnassa, mutta kuinkas kävikään. Viherkasviperhe täydentyi viimeksi tänään vielä yhdellä. Töistä mukaani tarttui suloinen kilpipiilea. Mihin vielä mahtuisi?

KLASSIKKOROUVA

Kokemuksemme oman talon ostajina sekä omistajina ovat olleet tähän mennessä hyvinkin yllätyksellisiä ja positiivisia. Yhdeksi suureksi yllätykseksi myös tämä upea 40 vuotias Lundian kaunotar kuului asuntokauppaamme. Ikä näkyy tässä huonekalussa ainoastaan tummuneena puuna sekä auringon virttäminä raitoina. Minkäänlaista rakenteellista vikaa en ole huomannut. Olen pohtinut josko uskaltaisin maalata hyllylevyt valkoiseksi.
Itse asiassa tällä hetkellä taitaa olla menossa jonkinlainen Lundian uudelleen tuleminen. Törmään aika usein sisustusaiheisia juttuja selatessani juurikin Lundian huonekaluihin, uusiin sekä päivitettyihin vanhoihin. Ja asiaa tässä enemmän tutkiessani löytyi jopa Lundian omilta sivuilta paljon vinkkejä heidän vanhojen kalusteidensa tuunaamiseen.
Koko seinän mittainen klassikkorouva on tällä hetkellä täynnä kirjoja sekä muuta sälää ja tilaakin vielä olisi. Tyhjänä hylly ei näytä ollenkaan raskaalta ja niin isolta kalusteelta mitä todellisuudessa on. Kirjakuorman kera hylly on hieman tunkkaisen näköinen ja kaipaisinkin siiheen raikkaampaa ilmettä.

Tällaisia asioita täällä mietinnässä. Muitakin päivityksen kohteita mielessä, niistä lisää myöhemmin.